Historiaa
ent. Porin maalaiskunnan Pyndösjärvi
(Pyntösjärven kuivatus alkoi 1800 luvulla ja saatiin pätökseen 1930-luvulla, järvi sijaitsi kylästä neljä kilometriä länteen)
Ensimmäisiä taloja alueellemme rakennettiin jo 1930-luvulla, mutta rakentaminen alkoi pääasiassa 1940-luvulla. Silloin perustettiin myös sähköosuuskunta.
Sähkö saatiin 1940-luvun puolivälissä.
Ulkovaloihin koottiin rahaa ompeluilloilla, ja myös tietä peräkylään asti tehtiin talkoovoimin. Tie oli ratastie, jota pitkin maanviljelijät kulkivat hevosilla loteilleen eli viljelysmailleen Ruosniemestä, Toejoelta ja Harjunpäästäkin.
Asutus Järvikylän ja Viikerin alueella
Vuonna 1942 taloja oli etukylässä 23 ja peräkylässä 10. Järvikylään kuului etukylä, peräkylä ja 50- luvun taitteessa rakennettu uusikylä eli Järvikorpi. Etukylän ja Peräkylän raja on Talvitien kohdalla eli Kenttätieltä Venhon tontin läpi Viikeriin.
Vaikka Viikerissä oli vähemmän taloja kuin Järvikylässä, rakennettiin koulu 40-luvun alkupuolella Viikeriin. Sinne Järvikylän lapsetkin menivät. Koulu oli toiminnassa vuoteen 1967 asti, jolloin koulutoiminta siirtyi Ruosniemeen.
Alkujaan Viikerissä oli Koskisuon, Pommelinin, Fetulan, Ahon ja Kankaan talot.
Sota-ajan jälkeen, kun karjalaiset tulivat, asutus levisi Järvikylään, Viikeriin ja myös Suoahteelle.
Aktiivinen ja omavarainen kylä
Kaikki yhdistystoiminta painottui Järvikylään ja kylässä toimi myös SKDL:n Pyndösjärven yhdistys.
Kauppa tienpäässä oli sodan jälkeen kiinni, mutta Paavo Rantala alkoi kauppiaaksi, kunnes eräänä lauantaipäivänä kulkukauppias tuli sulkemisajan jälkeen kauppaan asioimaan. Heille tuli erimielisyyksiä ja historiatiedon mukaan kulkukauppias tappoi Rantalan…
Seuraavat kauppiaat olivat Jaakonhuhta, Saara Männistö sekä Aatos ja Hilkka Sarin, jotka olivat kauppiaina pitkään.
Kylässä oli myös toinen kauppa, nykyisellä Kaivotiellä. Ensin kauppiaana toimi Viljo Saari vaimonsa kanssa. He myivät kaupan myöhemmin Aune Laitilalle.
Toivo Laitila rakensi Järvikyläntielle uuden liikerakennuksen, joka myytiin Kivimäen pariskunnalle ja toiseen päähän tuli parturikampaamo Arja Wallenius. Kivimäen jälkeen kauppa siirtyi Sillanpäälle.
Kolmaskin kauppa oli jonkin aikaa peräkylässä Rohkeantiellä, tämän omisti Myllymäki 50-luvulla.
Peräkylässä oli Verneri Lahden suuli, jossa pidettiin tansseja ja nuoria tuli myös muualta tansseihin. Siellä järjestettiin muutamat häätkin ja se oli suosittu paikka.
Ilmari ja Kauko Nikander perustivat peräkylään puutarhan, josta Kauko siirtyi puutarhan pitoon Viikeriin vuoteen 2000 asti.
Puhelinliittymät olivat ainoastaan kaupoissa ja Tuija ja Kosti Kujansivu joutuivat omakustanteisesti vetämään tolpat ja linjan peräkylään, jossa he v.1958 alkaen hoitivat taksipalveluja vuoteen 1998.
Maalaiskunnan aikana odottavat äidit ja lapset kuljetettiin taksilla Toukarin neuvolaan, kunta hoiti kustannukset.
Näin saatiin oma VPK
50-luvun lopulla Tauno Taavelan suulissa oleva kuorma-auto syttyi palamaan ja huomattiin, että kylässä pitäisi olla oma palokunta. Koska kuuluttiin Porin mlk:taan, palokalusto oli pääasiassa Pihlavassa.
Niin perustettiin Viikerin VPK 1960-luvun taitteessa. Kylässä oli paljon innokkaita ja yhteistyökykyisiä ihmisiä, jotka alkoivat toimia ja kerätä varoja VPK-taloa varten. Koululla pidettiin myyjäisiä. Koitossa ja Ruosniemen työväentalolla baaleja eli tanssilipun hintaan sisältyi pullakahvit, jota miehet ja naiset vuorokerroin tarjoilivat. Baaleissa esitettiin erilaista ohjelmaa ja Epi Niemen yhtye soitti tanssimusiikkia. VPK-talokin rakennettiin talkoilla ja toimintaan otti osaa suurin osa kyläläisistä kukin omalla tavallaan.
VPK:n puheenjohtajana toimi Aatos Sarin ja sihteerinä Pekka Laiho. Antti Kerokoski, Eino Puputti, Hiskias Pitkänen, Reino Lahtinen ja Sulo Rauhala kuuluivat johtokuntaan.
Uudessa suositussa talossa pidettiin ompeluiltoja, voimisteltiin, pidettiin pikkujouluja ja muita kokoontumisia kuten syntymäpäiväjuhlia ja ainakin kahdet häät. Porin mlk:n liittyessä Porin kaupunkiin vuonna 1967 jäljellä olevat varat lahjoitettiin Porin VPK:lle.
Monenlaista aktiviteettia
Järvikylän-Viikerin alueelta kunnanvaltuustoon kuului edustaja monta valtuustokautta.
SKDL:n edustajana oli Kyllikki Isomäki. Kalevi Mäkelä jatkoi kaupunginvaltuustossa vasemmiston edustajana. Sosiaalidemokraattista puoluetta edusti Erkki Koski maalaiskunnan aikana.
Muista puolueista ei edustajia ollut.
Järvikylän nykyinen urheilukenttä on ollut toiminnassa jo maalaiskunnan loppuvaiheessa 60-luvun alkupuolella. Pituushyppy, juoksu ja jalkapallo olivat suosittuja lajeja. Kentän reunalla oli pituushyppypaikka ja juoksurata. Eino Puputti oli yksi päähenkilöistä urheilukentän pyörittämisessä. Järvikylässä toimi silloin Ruosniemen Visan alaosasto. Vanhoja urheilutuloksia on vieläkin tallella Kalevi Mäkelällä.
Maastojuoksukilpailujen reitti meni Talvitietä pitkin ja jatkui Rottajärveltä Harjakankaalle.
Aikanaan Järvikylästä oli myös peltotie- eli ratastieyhteys Ruosniemeen ja Hyvelän suuntaan, mutta yhteys on katkennut, kun ojan ylittävä silta on purettu.
50 – 60-luvulla liikennöitsijänä toimi Seeti Juhola, joka ajoi peräkylään asti.
Junaliikenteen seisakki oli Järvikylän kohdalla, johon ”Lättähattu” tarvittaessa pysähtyi.
Kaksi lauluakin on Järvikylästä olemassa, Elli Tähtisen kirjoittamat.
Järvikylästä ovat lähtöisin ovat mm. sydänlääkäri Paavo Pääkkönen ja elokuvaohjaaja, läänintaiteilija Noora Männistö.
Aineisto on koottu Järvikylän-Viikerin kyläyhdistyksen 12.12.2006 Ruosniemen koulussa järjestämässä historiikki-illassa. Yhteenvedon ovat tehneet Tuula Kivistö ja Pirjo Leppänen. Lisäaineistoa ja tietojen tarkistuksia on saatu Tuija Kujansivulta
